Suomi

Ei kovin usein, mutta kyllä välillä. Yhessä unessa taisin heittää jollain kivellä venäläistä tankkia, joka ajoi kotikadulla. Se tais olla vuos pari sitten.

Nyt mulla on sääntönä että saan lukea uutisia vaan kerran aamulla, paitsi jos on oikeesti hyvä syy (esim. jotain tapahtunut jossain lähellä). Suosittelen tarkkailemaan omaa somen käyttöä ja uutisten lukemista. Auttaa kanssa jos käy ulkona ja/tai on joku harrastus.

Yks asia jonka oon huomannu oudosti rauhottavan, on se että on kotona pakkaus jossa on kaikenlaista mitä tarvittee (kuuklaa go bag jos kiinnostaa), ihan vaan varmuuden varalta.

Pari kertaa oon nähnyt unta että sota alkaa.

Vähän käy kateeksi tuollainen toiminnantäyteinen unisisältö, mutta toisaalta pitää varmaan olla kiitollinen, ettei tää sodankäryinen aika ole uniin tullut. Itsekin luen kyllä RSS-uutisia monenmonta kertaa päivässä. Kauhun sijaan selkäydinreaktio taitaa olla lähinnä kiukku siitä, että kaunis maailma tahrataan turhalla kohkaamisella.

Unia on harvassa, mutta lähes aina ne muistiin jääneet puhuttelevat pitkään. Edellinen elämään jäänyt uni oli nostradaaminen. Tytär on siinä iässä, että auton hankinta kiinnostelee ja ollaan katseltu Mazdan RX-sarjalaisia. No tulipa sitten uni, jossa käytiin hakemassa hieno sininen RX-7. Auto oli sellaisessa kerrostalon kivijalassa olevassa isossa autotallissa, jonne mentiin alaspäin viettävää asfaltoitua liuskaa pitkin. Mulle jäi unesta se paikka erityisen hyvin mieleen, katselin että mites ton sadeveden kanssa, no ennen kynnystä on upotettu ränni jne. Ja mä kun auton sieltä ylös ajoin, niin liuskassa makustelin että onko kytkin terve. Uni feidasi siinä sitten pikkuhiljaa eikä muuta enää mieleen jäänyt.

Seuraavana päivänä päiväpuolen todellisuudessa tytär ja äiti kävivät kotiuttamassa Torista ostetun juoksumaton. Juttelivat sitten, että oli jännä paikka mistä hakivat – ajoivat liuskaa alas autotalliin ja siellä oli hyvin tilaa lastata juoksumatto kyytiin. Tajusin, että sehän oli se unen paikka viimeistä piirtoa myöten. Hissillä pääsi suoraan autotalliin jne. Kyselin oliko asfaltti tuore ja tumma, kaikki täsmäsi. On se ihmismielten matriisi ihmeellinen.

Huh huh.

Näen kyllä kaikenlaista emotionaalisesti raskasta unta - ehkä jopa painajaisia - mutta yleensä ne pyörii työpaikan ja tuttuvapiirin ympäri.

Pahin IRL painajaiseni on rahan puute, ja se alkoi vasta Marinin hallituksen jälkeen. Tulot ja tuet pienenee, menot kasvaa. Ja sitten auto ei mene katsastuksen läpi, vituttaa. Menen kauppaan ja kahvin hinta on taas noussut kahdella eurolla. Silloin haluan jo itkeä ja luopua kaikesta. Onneksi yleensä menee ohi vähän ajan päästä.

Kai meidän kaikkien pitää oppia olemaan kiinnostuneita ja vastuullisia poliittisia ihmisiä ja samalla nauttia elämästä sellaisenaan.

En ole nähnyt painajaisia vuosiin tai ainakaan en muista nähneeni